Tuberkuloosiparantola Etelä-Karjalassa
Tämä keuhkotautisairaala valmistui vuonna 1939 huolehtimaan kaikenikäisistä tuberkuloosipotilaista, joita vielä tuohon aikaan, ennen Calmette-rokotteen saapumista Suomeen, oli runsaasti ympäri maata. Sijoituspaikaksi valittiin ajan tavan mukaan mäntykangas järven rannalla, koska raikkaan ilman uskottiin edesauttavan potilaiden paranemista. Pian avaamisensa jälkeen 8-kerroksinen funkisrakennus muutettiin sotasairaalaksi talvisodan sytyttyä marraskuun 1939 lopussa. Tuolloin noin puolet Suomen haavoittuneista hoidettiin täällä. Sotasairaalatoiminta jatkui myös jatkosodan loppuvaiheessa. Tämän jälkeen rakennus palasi alkuperäiseen käyttöönsä. Tuberkuloosipotilaiden määrän pienentyessä sairaala muutettiin 1960-luvulla keuhko- ja reumasairaalaksi, jona se toimi 1990-luvun alkuun saakka. Viimeisimpänä kiinteistö on toiminut vuosina 1993-2012 turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksena. Alueella on jäljellä myös päärakennuksen kanssa samaan aikaan valmistunut lämpökeskus, ilmeisesti hieman myöhemmin rakennettu henkilökunnan asuntola sekä muutama pienempi rakennus.
Vierailin alueella iltapäivällä 31.7.2015. Sää oli pilvinen mutta kesäisen lämmin. Päärakennus oli säilynyt ryhdikkäässä kunnossa eikä ikkunoitakaan oltu rikottu kuin muutama alimmasta kerroksesta. Nekin oli myöhemmin vaneroitu umpeen, joten sisäänkäyntiä ei ollut saatavilla korkeudella, jolle olisin itse yltänyt. Niinpä tyydyin kiertämään rakennuksen ulkopuolelta ja etenin sitten kohti kolmikerroksista henkilökunnan asuntolaa, jonne pääsi myös sisälle. Joissakin asunnoissa oli huonekaluja ja muita tavaroita jäljellä, vandalismiakin oli paikoitellen tehty. Kellarikerroksesta löytyi vanha laitoskeittiö, joka oli huolehtinut parantolan ruoantuotannosta. Keittiöstä pääsi maanalaiseen käytävään, joka johti päärakennukseen. Käytännössä eteneminen niin pitkälle ei kuitenkaan onnistunut lukitusta ovesta johtuen. Kiinnostavimmaksi löydöksi "jäi" käytävän varrella ollut varastohuone täpötäynnä keuhko- ja reumasairaalan aikaisia laitteita ja tarvikkeita!
Kävin toista kertaa paikalla aivan heinäkuun 2016 lopulla. Tuohon mennessä olin saanut tietää, että päärakennuksestakin oli katkaistu lämpö ja sähkö. Niinpä pidin varsin mahdollisena, että pääsisin käymään päärakennuksen sisällä. Saavuttuani paikalle oli jo alkuilta, mutta kaikesta huolimatta löysin päärakennuksen takapuolelta avoimen sisäänkäynnin. Sisään päästyäni kiipesin portaita pitkin ylimpään kerrokseen, josta oli varsin huikeat näköalat. Lähdin kiertämään sisätiloja kameran kanssa kuvaten mielenkiintoisimmat asiat. Moni varsinkin ylimpien kerrosten huoneista oli tyhjä, mutta joissakin oli jäljellä oletettavasti alkuperäisiä pöytiä ja kaappeja. Sisätiloja tutkiessani ulkona laskeutui jo pimeys, ja rakennus alkoi saada tummempia sävyjä ainakin valokuvissa. Itseänikin alettua jo väsyttää päätin jatkaa sisätilojen kuvaamista seuraavana päivänä.
Niinpä sitten seuraavana päivänä palasin paikalle ja kuvasin sisätilat loppuun. Kuvaushetkellä mielenkiintoisin löytö oli entinen leikkaussaliosasto. Tätä kirjoitettaessa (heinäkuu 2025) suurimman osan kuvaushetkellä kokemistani tunteista ehdittyä jo unohtua täytyy todeta, että ihmeellisintä koko päärakennuksen sisätiloissa oli historiallista merkitystä huokuva mutta yllättävän rauhallinen tunnelma.
Vierailu 31.7.2015 (Ulkokuvia ja henkilökunnan asuntola sisältä)
Vierailu 27.7.2016 (Päärakennus sisältä, osa 1)
Vierailu 28.7.2016 (Päärakennus sisältä, osa 2)
Takaisin kohdelistaukseen